Nopeus on tärkeää nuorelle urheilijalle. Se on se urheilun suola, joka saa aikaan kilpailuviettiä ja jota halutaan kehittää aina lisää. Se, onko nopeudella kuinka suuri merkitys, riippuu paljon siitä mitä lajia harrastetaan. Mutta tavalla tai toisella se liittyy hyvin olennaisena osana moneen eri lajiin. Lajilliset vaatimukset määrittävät sen, millaista juoksunopeutta urheilijan tulee kehittää. Nykyään käytössämme on niin paljon tietoa ja kokemusta juoksun kehittämisestä, että valmentajien on helppo muodostaa niistä hyvinkin yksilöllinen harjoitteluohjelma kullekin urheilijalle. Juoksunopeudessa kuten muissakin juoksun osa-alueissa urheilijan geneettisillä ominaisuuksilla on paljon merkitystä siinä, kuinka nopeaksi juoksu voi muodostua. Nuoren urheilijan nopeus voi kuitenkin kehittyä vielä huomattavasti ja sitä voi treenata hieman kovemminkin kuin aikuisen urheilijan vauhtia. Juoksunopeuteen vaikuttaa eri lajeissa myös se, minkälaisella alustalla niitä harrastetaan ja liittyykö juoksuun myös mahdollisia välineiden kanssa liikkumista.

Erilaiset juoksunopeudet - Nopeus Juoksutek

Erilaiset juoksunopeudet

Juoksunopeus jaotellaan eri osa-alueihin sen mukaan, minkälaiset lajilliset vaatimukset sillä on. Kun puhutaan lineaarisesta juoksunopeudesta, puhutaan juoksusta, jossa edetään mahdollisimman tasaista ja suoraa pintaa pitkin. Lineaarisessa juoksunopeudessa tavoitteena on yleensä päästä pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti kuten se tapahtuu esimerkiksi sadan metrin pikajuoksussa.

Suunnanmuutosnopeus sen sijaan sisältää äkillisiäkin suunnanmuutoksia kesken juoksun, joihin voi yhdistyä jarrutuksia. Suunnanmuutosjuoksussa urheilija toisinaan tietää suunnanmuutoksen tarpeen jo ennalta tai se voi myös tapahtua täysin äkillisesti. Tällainen juoksunopeus voi tulla vastaan esimerkiksi pesäpallossa pesältä toiselle siirryttäessä.

Askelsykli kulkee eteenpäin siten, että ensin jalka on suorassa kontaktissa maahan ja tämän jälkeen tulee niin sanottu lentovaihe, jolloin jalka siirtyy ilmaan tullakseen seuraavaa askelsykliin. Jalan ollessa kontaktissa maahan on juoksijan aika tuottaa tarvittavaa voimaa alustaan, jotta seuraava askel lähtee rullaamaan eteenpäin hyvällä vauhdilla. Luonnollisesti tämähän tarkoittaa sitä, että kontaktiajan ollessa suurempi myös voimantuottamisaika on pidempi. Ja mitä pidempi voimantuottamisaika on, sitä suurempi merkitys sillä on maksimivoimanominaisuuteen. Parhaimman nopeuden saavuttamiseksi voimantuottamisajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt yhdessä kontaktiajan kanssa.

Asiantuntijat ovat selittäneet tätä siten, että mitä nopeammin juoksijan askel kohtaa alustan ja miten paljon voimaa siihen käytetään, vaikuttaa huomattavasti juoksunopeuteen. Tähän kuitenkin vaikuttaa myös ihmisen biologinen rakenne. Maailman nopeimmat pikajuoksijat asettavat noin viisinkertaisen määrän omaan painoonsa nähden askeleessaan ja kontaktiaika alustassa on vain 0,085 ja 0,09 sekunnin välillä.

Kun juoksun vauhti nopeutuu, myös elimistöön kohdistuva voima kasvaa. Rasitus lihaksia, jänteitä ja nivelsiteitä kohtaan on suurempaa, ja ne pääsevät näyttämään taitonsa siinä, kuinka hyvin ovat varastoineet energiaa itseensä. Vaikka tietoa voikin lukea paljon ja täten ymmärtää paremmin sitä, mihin voimankäyttö juoksunopeudessa kohdistuu, on urheilijoilla omat yksilölliset eronsa, jotka täytyy huomioida nopeutta harjoiteltaessa. Nykyajan teknologia mahdollistaa sen, että juoksua voidaan kuvata ja sen jälkeen hyvinkin tarkkaan hidastettuna katsoa kuinka urheilijan askel kehittyy ja vauhti kasvaa.

Lajikohtainen nopeuden harjoittelu - Nopeus Juoksutek

Lajikohtainen nopeuden harjoittelu

Juoksunopeus ja se, mitä osa-aluetta siitä halutaan kehittää, riippuu hyvin paljon siitä, mitä lajia nuori harrastaa. Yleensä lajikohtainen nopeuden harjoittelu aloitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tällöin pystytään keskittymään siihen, että nuori oppii oikean tekniikan ja osaa hyödyntää nopeutta juuri siten, kun se on omassa lajissa tarpeellista.

Missä tahansa nopeuden haussa on kuitenkin tärkeää se, että juoksuun tuodaan mukaan paljon maksiminopeutta. Tällöin saavutetaan hyvä nopeus ja keho tottuu toimimaan rasituksen ja palautumisen kanssa. Aina on kuitenkin tärkeää muistaa, että maksiminopeus harjoittelut vaativat hyvää lepoa ja palautumista harjoittelun välillä. Ei ole mitään parempaa keinoa tappaa nopeus kuin liiallinen väsymys. Nuorten etuna on se, että heidän kehonsa tottuvat nopeasti uudenlaiseen harjoitteluun. He pystyvät paljon paremmin vastaanottamaan erilaiset iskut ja lihasjännitteet jo nuorella iällä. Tästä on myös paljon hyötyä myöhemminkin nuoren elämässä ja tekee monen eri lajin harrastamisen helpommaksi. Kun harjoittelu on aloitettu nuorena, voi sitä helposti monipuolistaa ja nuoren keho tottuu nopeasti myös uudenlaisiin nopeusharjoituksiin.

Juoksunopeutta harjoiteltaessa ei keskitytä pelkästään eri nopeusharjoituksiin, vaan siihen kuuluu myös olennaisena osana sellaiset harjoitukset, jotka tukevat juoksunopeutta. Tällainen fysiikkaharjoittelu on tärkeää, jotta nuori osaa hyödyntää oikein omia voimiaan ja taitojaan juoksunopeuden parantamiseksi. Tämän lisäksi se pitää huolta siitä, että juoksutekniikka pysyy hyvänä eikä kärsi erilaisten nopeusharjoitusten seurauksena. Kun asiantunteva valmentaja osaa systemaattisesti kehittää hyvin ohjelmoidun juoksuvalmennus ja nopeusharjoittelu, jonka tukena on monipuolinen fysiikkaharjoittelu, saadaan nuorelle todella hyvä pohja nopeuden kehittämiseen myös vanhemmalla iällä. Nopeusharjoittelua on hyvä ylläpitää myös sellaisina kausina, joissa keskitytään lajin muihin osa-alueisiin. Sen tulisi aina olla osa monipuolista ja tehokasta harjoitusohjelmaa.

Juoksunopeutta harjoitelu - Nopeus - Juoksutek