Intervalliharjoittelu tunnetaan monissa eri urheilulajeissa. Sen suurin hyöty on se, että se kasvattaa kuntoa ja keho oppii käyttämään omia vararavintovarastojaan energian kulutuksen kasvaessa. Monelle urheilijalle intervalliharjoittelu on todella tärkeää, sillä keho on jo tottunut tietynlaiseen rasitukseen ja tällä harjoittelulla saadaan aikaan lisää ärsykkeitä, jotta totuttu tasapaino horjuu.
Miksi sen halutaan sitten horjuvan? Sama harjoittelu, sama teho ja sama vauhti käy ennen pitkää tylsäksi. Alussa meno voi tuntua tutulta ja turvalliselta, mutta ajan se ei käy vain tylsäksi, mutta myös tehottomaksi. Intervalliharjoittelulla tuodaan liikuntaan sitä monipuolisuutta, jota kehokin kaipaa. Intervallijuoksu on siitä hyvää, että sitä voi harrastaa osana omaa lajiaan ja sen terveydelliset hyödyt ulottuvat paljon juoksuvauhtia laajemmalle. Säännöllisellä intervalliharjoittelulla on erittäin positiivinen vaikutus elimistön hapenottokykyyn ja sykkeeseen. Se tuo lisää jaksamista, ei vain omaan harjoitteluun, vaan muihinkin elämän osa-alueille.
Intervallijuoksussa hyvää on se, että ne saavat juoksun rullaamaan sujuvammin, vauhti kasvaa ja kestävyys paranee. Nuorelle urheilijalle ne tuovat mukavaa vaihtelua tavanomaisen lenkin aikana, sillä nopeat pyrähdykset voi helposti tehdä kesken lenkin. Ne eivät rasita samalla tavalla kuin pitkäkestoinen nopea juoksu, vaan niitä voi sovittaa lenkin väliin ja palautuminen tapahtuu nopeammin. Mukaan voi ottaa jopa hieman kilpailumieltä ja juosta vaikka kilpaa siitä, kuka saavuttaa lähimmän lampputolpan nopeimmin.
Intervallijuoksun myötä harjoittelu tehostuu huomattavasti. Se kohottaa kuntoa ja elimistö rasittuu kovemman harjoittelun tuloksena. Tämä rasitus on erittäin hyvää sydämelle, sillä myös sen toiminta tehostuu. Sydämen tehostuminen perustuu siihen, että elimistö vastaa kasvavan rasituksen haasteeseen pumppaamalla verta tehokkaammin. Tällöin se valmistautuu kohtaamaan samantasoisen rasitushaasteen seuraavalla kerralla entistä paremmin. Intervallijuoksua säännöllisesti harjoittelemalla voidaan siis saavuttaa todella hyviä tuloksia sekä oman suorituksen että kehon kunnon kannalta.
Intervallijuoksu osana harjoittelua
Intervallijuoksun perusidea on se, että juoksuvauhti vaihtelee nopean ja hitaan välillä. Intervallien pituus vaihtelee paljon, mutta se voi olla esimerkiksi 200 tai 1500 metriä. Intervallien pituuden valitseminen riippuu siitä, minkälaista hyötyä niillä halutaan tavoitella. Yleisesti ottaen lyhyt intervallit, jotka juostaan suurella teholla lisäävät spurttivoimaa, joka on tärkeää muun muassa kiihdytyksessä ja urheilulajeissa, joissa vaaditaan nopeita spurtteja. Pidemmät ja matalatehoisemmat intervallit sen sijaan harjoittavat sopivan vauhdin ylläpitämistä pidemmän matkan ajan eli kestävyyttä. Yleensä intervallijuoksu kannattaa aloittaa sopivalla intervallilla, joka voi olla esimerkiksi 400 metriä. Kun urheilijan taidot ja kunto kasvavat harjoittelun myötä, voidaan intervalleja alkaa muokkaamaan sen mukaan, minkälaisia tuloksia niillä halutaan saavuttaa.
Intervallijuoksussa kannattaa muistaa muutama tärkeä seikka. Se ei välttämättä sovi urheilijalle, joka on vasta aloittamassa juoksemista. Tämä johtuu siitä, että ensin urheilijan on löydettävä oikea juoksutekniikka ja totuttava juoksun tuomaan rasitukseen. Nuori urheilija on siitä hyvässä asemassa, että hän yleensä oppii uuden taidon melko nopeasti ja tämä tarkoittaa sitä, että myös intervallijuoksu voidaan ottaa osaksi harjoitusohjelmaa jo melko aikaisessa vaiheessa. Intervalleja ei myöskään tulisi juosta puolikuntoisena. Jos olo tuntuu siltä, kannattaa tiukan intervallijuoksun sijaan valita vain kevyt lenkki, ja siirtää intervallijuoksu toiseen päivään.
Intervallijuoksua ei tulisi myöskään tehdä joka päivä on kyseessä sitten nuorempi tai vanhempi juoksija. Tämä johtuu siitä, että se on melko intensiivinen harjoittelumuoto, joka vie paljon urheilijan voimia. Tällaisen harjoittelun jälkeen elimistölle on annettava tarpeeksi aikaa palautua ja yleensä intervallijuoksun jälkeinen päivä onkin automaattisesti lepopäivä. Jollei tarvittavaa lepoa keholle anneta, voi se aiheuttaa lihaskipua, heikentää vastustuskykyä, aiheuttaa uniongelmia ja jopa heikentää suorituskykyä.
Sykemittari on oiva apuväline intervallijuoksun harjoittelemiseen. Sen avulla on helppo seurata omaa rasitustaan ja mitoittaa se oikein niin, että rasitus pysyy sopivalla tasolla ja elimistölle jää tarpeeksi aikaa palautua jokaisen intervallin välissä. Oma rytmi intervallien suorittamiseen löytyy usein hyvin pian ja valmentajan on tärkeä tukea nuorta urheilijaa tämän rytmin löytämisessä.
Paras paikka intervallien juoksemiseen on juoksurata, jos se vaan on mitenkään mahdollista. Juoksuradan tasainen alusta on joustava ja sen sisällä on helppo mitata intervallien pituuksia. Kun intervallijuoksua harrastetaan pururadalla tai muilla teillä voi se helposti altistaa erilaisille nyrjähdyksille. Tämä johtuu nopeista temmon lisäämisistä ja laskuista, jolloin askel toimii hieman eri tavalla. Tällöin tasainen alusta on parhain, sillä se tukee jalan lisäksi myös hyvää juoksutekniikkaa.
