Startti on oleellinen osa monia eri urheilulajeja. Startissa tärkeää on reaktionopeus, oikea lähtöasento ja voima, jolla liike saadaan lähtemään. Lähdöllä on todella suuri merkitys lopputulokseen, sillä nopeat lähdöt voivat antaa huomattavan etumatkan muihin juoksijoihin. Nopea startti on mukana monessa eri urheilulajissa. Jalkapallossa juoksijan on nopeasti saavutettava pallo, sen tullessa lähemmäs pelaajaa, pesäpalloilijan on reagoitava pesäpallon lyönteihin ja otettava nopea startti juostessaan pesältä toiselle, jääkiekkoilija syöksyy nopeaan kiihdytykseen saavuttaakseen kiekon ja lista jatkuu niin edelleen tenniksen pelaajiin, salibandyyn ja moniin muihin lajeihin.
Hyvänä esimerkkinä lähdön vaikutuksesta suoritukseen voidaan ajatella pikajuoksijan nopeaa starttia ja sitä, kuinka suuri merkitys sillä on lopputulokseen. Asiaa on tutkittu paljon ja tulokset kertovat sen, että 100 metrin pikajuoksussa, jossa lähtö tapahtuu telineistä, on itse telineestä ponnistamisaika noin 5 prosenttia koko 100 metrin juoksun kokonaisajasta. Vaikka me emme tässä keskitytään pikajuoksuun, niin tämä antaa hyvän kuvan siitä, miten suuri merkitys nopealla startilla voi olla ja miten se eroaa muista urheilulajeista, kuten jalkapallo.
Lähtöä seuraa tietenkin kiihdyttäminen, jota käsittelemme omassa luvussaan. Mutta kiihdyttäminenkään ei saa yhtä hyvää alkua, jollei itse startissa ole tarpeeksi voimaa ja nopeutta. Siksi onkin tärkeää käsitellä starttia täysiin omana lukunaan ja tarkastella hieman sitä, millaisesta asennosta se kannattaa aloittaa, mihin pitää kiinnittää huomiota ja miten urheilija pystyy harjoittelemaan mahdollisimman tehokasta starttia.
Startin perusteet
Useimmissa lajeissa startin tulee tapahtua nopeasti ja tehokkaasti. Tämä vaatii hyvää reaktionopeutta ja startin oikeaa tekniikkaa, jotta siihen saadaan mukaan tarpeeksi voimaa. On pystytty tutkimaan sitä, mikä ero on nopeiden ja hitaiden starttiin lähtijöiden välillä. Nopeat lähtijät osaavat käyttää voimaa paremmin ja asettua starttiasentoon niin, että voimantuotanto tehostuu ja painottuu sitä tukeviin lihaksiin. Hitailla lähtijöillä hitaus johtuukin nimenomaan heikommasta voimantuotannosta ja huonosta tekniikasta.
Itse sanaa voimantuotanto ei kuitenkaan kannata käsittää väärin tässä kohtaa. Kyse ei siis ole siitä kuka on voimakkaampi ja lihaksikkaampi vaan enemmänkin siitä, miten voimaa käytetään ja mihin se kohdistetaan. Starttia on erittäin helppo opetella ja oikein kohdistetulla voimantuotannolla ja hyvällä harjoittelulla, siitä saadaan erittäin tehokas ja nopea.
Erilaisia starttiasentoja
Yleisin starttiasento monissa eri urheilulajeissa on normaali pystyssä seisonta ja siitä nopea startti. Englannin kielessä se tunnetaan termillä ’standing start’ eli seisonta startti. Tässä asennossa juoksuun lähdetään normaalista seisoma asennosta. Tällainen nopea startti on yleinen muun muassa jalkapallossa ja salibandyssa. Liikkeelle pitää lähteä mahdollisimman nopeasti ja siihen haetaan lisää voimaa oikealla tekniikalla. Reaktionopeudella on myös erittäin suuri merkitys, sillä lähtö tapahtuu yleensä nopeasti, pelin tilanteen kehittyessä.
Seisonta startissa jalat asettuvat noin hartioiden leveydelle hyvään tasapainoiseen asentoon. Toinen jalka asettuu hieman toisen eteen ja painon tulisi keskittyä niin, että kaksi kolmasosaa painosta on etummaisen jalan varassa, eli se kannattelee vartaloa hieman enemmän kuin takimmainen jalka. Tässä kohtaa on hyvä rentouttaa koko vartalo ja sen jälkeen siirtyä hieman etunojaan polvien koukistuessa hieman. Kädet ovat hyvässä linjassa jalkojen kanssa niin, että etummaisen jalan puoleinen käsi on alhaalla ja takimmaisen jalan puoleinen käsi koukistuu eteenpäin. Pää, niska ja selkä ovat suorassa linjassa keskenään. Vartalo pysyy paikallaan ja on valmiina lähtemään nopeaan juoksuun tästä asennosta.
Toinen hyvä asento on kyykystä lähteminen. Tämä on yleistä erityisesti amerikkalaista jalkapalloa ja baseballia pelatessa. Kyykyssä toinen jalka asettuu hieman toisen taakse ja takimmaisen jalan polvi osuu maahan samassa kohtaa kuin pystyssä olevan jalan nilkka. Takimmaisen jalan varpaat koskettavat maahan. Kädet asetetaan maata vasten niin, että ne ovat hieman hartioita leveämmin. Kädet ovat suorassa, mutta kyynärpäitä ei lyödä täysin lukkoon, vaan ne pysyvät rentoina. Sormet muodostavat sillan ja peukalot osoittavat toisiaan kohtaan. Pää ja niska ovat samassa linjassa selkärangan kanssa muodostaen pienen kaaren. Lähtöön valmistautuminen tapahtuu nostamalla lantio ylös siten, että etummainen jalka nousee noin 90 asteen kulmaan ja takimmainen noin 120 asteen kulmaan. Tästä on hyvä ponnistaa nopeaan lähtöön, ja jalat työntävät urheilijan voimakkaasti eteenpäin.
Se kumminpäin jalat asettuvat, riippuu urheilijasta itsestään. Toiselle voima lähtee paremmin oikealla jalalla ja toisella vasemmalla. Tämä selviää oikeastaan vaan kokeilemalla esimerkiksi juosta 10 metrin matka ja katsoa kummalla jalalla lähteminen antaa nopeamman loppuajan.
